tiistai 8. toukokuuta 2012

Pyöräile ja ole onnellinen

Opin ajamaan polkupyörällä viisivuotiaana. Pyörä oli miestenpyörä, jonka tangon yli eivät pienet jalkani yltäneet. Sijoittamalla jalat tangon väliin ja polkemalla vinossa asennossa ajo onnistui. Hankalaahan se oli, ja kaaduin usein tai ajoin ojaan. Lastenpyöriä ei meilläpäin ollut kenelläkään, pyöräilykypäristä puhumattakaan.

Vuosien varrella olen omistanut ainakin 20 polkupyörää. Niitä on kadonnut lukittunakin asemalta, kirjaston telineestä ja jopa kotioven edestä. Joku muukin on halunnut pyöräillä. Olen ilmoittanut poliisille fillareistani, ja takavuosina sainkin yhden pyöräni takaisin. Se oli löytynyt Helsinki - Vantaan lentokentältä. Joku kai aloitti etelänmatkansa minun fillarillani?

Pyöräily on mahtava liikuntamuoto: vapaudut aikatauluista, näet ja aistit ympäristösi, kohotat kuntoasi, kadotat murheesi, säästät rahaa ja luontoa jne. Jos sinulla ei ole omaa pyörää, ehkäpä saat sen lainaksi joltakulta, vaikka minulta.

Hyppää pyörän satulaan jo tänään: http://www.poljin.fi/suomipyorailee

2 kommenttia:

  1. Itse olen myös pyöräilyn ystävä ja olenkin erityisen iloinen, että kuntasaleilla on spinning tunteja. Vaikkei se ole samanlaista kuin oikealla pyörällä ajaminen, on se sateella tai talvella mukava korvike! :)

    VastaaPoista
  2. Nyt kun otit polkupyöräilyn aiheeksi minäkin aloin miettiä missä pyöräni on? Sehän on hyvä tapa liikkua lähimatkoja. Ei maksa mitään ja kuntokin nousee. . . Ei kun kaivamaan varastoja. . löytyi! Tarkemmin katsottuna en sitten taidakaan lähteä tästä suinpäin "sotkemaan".Kumi puhki ja lievästi sanottuna ruosteessa.Ihmekös tuo,pyörällä ikää nopeasti laskettuna 23 vuotta.Sääliksi kävi hyvää "kaveria". . Ehkä se kuitenkin vielä palvelisi mökillä matkoilla kyläkauppaan.Nostalgiaa!

    VastaaPoista